Tervetuloa!

Heippa ja tervetuloa seuraamaan blogiani Miniatyyriterapiaa. Kerron tässä terapiablogissani itsestäni ja elämästäni, ja varsinkin pienoisesta elämänmuutoksesta, joka minulla on menneen vuoden aikana käynnistynyt. Suuressa osassa tulee olemaan tuore ja rakas harrastukseni nukkekodit: aloittelevana näpertelijänä opettelen uusia niksejä, teen nukkiksiini uusia hankintoja ja toteutan itseäni siten, miten itsestäni hyvältä sattuu tuntumaan.

Entisenä käsityövihaajana aion esitellä täällä myös virkkausinnostustani, jonka vaikutuksesta omalta sekä nukkiksen lattialta löytyy itsetehtyjä mattoja ja koreja. Ehkä innostun opettelemaan vielä jotain haastavampaakin, varsinkin jos tarpeeksi seikkaperäisiä ohjeita (ja vertaistukea sekä opastusta) löytyy ;)

Haluan jakaa palan elämästäni ja puuhailuistani tässä blogissa, sillä aikomuksenani on osoittaa kaiken olevan mahdollista, jos vain haluaa EIKÄ rajoita itseään ihmeellisillä, kielteisillä ajatusmalleilla tyyliin: "Minä en ole käsityöihminen" "En ole luova" "Minä en tykkää tekemisestä, olen teoreetikko" "Minä en osaa tehdä itse, enkä voi myöskään opetella". Entiset ajattelumallini tekivät minut surulliseksi ja lopulta myös sairastuttivat, joten on aika muuttaa niitä. Minä pystyn, osaan ja voin oppia mitä ikinä sitten vain haluankin. Tärkeintä on löytää ne jutut mistä itse tykkää, ja hylätä ne jutut jotka eivät enää itselle tuota iloa tai lisää omaa onnellisuutta.

Tervetuloa seuraamaan terapeuttista ja aloittelijan ennakkoluulottomalla raikkaudella kokeilevaa miniatyyriharrastustani, sekä siinä sivussa nuoren naisen elämää, johon kuuluvat muun muassa ystävät, haaveet psykologian opinnoista, terveyden vaaliminen, työt, tulevaisuuden suunnitelmat ja muut syvälliset aatokset.

♥:lla Iiris

Ps. Näpertelin tuon Welcome-kyltin ihan tätä postausta varten, mutta sen lopullinen paikka ei kyllä tuossa äitini vanhan Lundbyn makuuhuoneessa tule olemaan. Kyltti odottaa mitä luultavimmin jonkintyyppisen verannan valmistumista ;) sitten joskus tulevaisuudessa...