Sininen huone

Lundbyni ehdottomasti levollisin ja rauhallisin huone on alakerran makuuhuone. Jotenkin siellä on sellainen unelias tunnelma. Kun ei saa unta niin tulee mietittyä että voi kun tuonne pääsis nukkumaan ihan oikeesti. Siellä on kieltämättä jo paljon tavaraa ja katseltavaa, mutta ei vielä tarpeeksi. Sängyn yläpuolinen seinä ja tietty myös yöpöydät kaipaavat jotakin pientä vielä... Ja kenkiäkin on tämän talon naisilla enemmän kuin nuo kahdet, niillekin ois kiva keksiä joku säilytysratkaisu noiden kenkälaatikoiden sijaan.

Lisäksi kosmetiikkahankintoja on ehdottomasti tehtävä vielä enemmän, sillä rasvoja ja meikkejähän ei koskaan ole liikaa. Siitä seuraa taas säilytysongelma: tämän talon huoneet ovat harmittavan pieniä. Mutta toisaalta, mielestäni tän talon tyyliin sopii sellainen huolettomuus, että huonekalut ovat nähneet aikaa ja tavarat ovat siellä sun täällä lojumassa. Sellasta rentoa tunnelmaa, että pelkkä talon katsominenkin jo rentouttaisi.

Kalustuksesta voisin kertoa sen verran, että ihana sänky, vaatekaappi ja yöpöydät ovat talon alkuperäiskalustoa, jolla äitini ja tätinikin ovat 40 vuotta sitten leikkineet. Gepetton kehto on vielä tuunausta vaille, sekä petivaatteita. Pinnatuoli on myös äidin peruja, nyt se on vaan päivitetty 2010-luvulle tummansinisestä pastelliksi. Peilipöytä on kyhäelmäni mökiltä, sekin vaatii vielä tuunailua ja sellaista koristeellisuutta ja romantiikkaa. Peili ja osa kosmetiikasta ostettuja, osa omista legoista löydetty ja vaatekaapin päällä olevat purnukat itsetehtyjä. Japanilainen maljakko pihakirppikseltä vuosia sitten, ja ihana uutuus eli ikkunassa roikkuvat verhot nukkekotikirppikseltä. Taulu on tietysti itsetehty, ja musta se on jotenkin ihan älyttömän söpö. Petivaatteet ovat Tilda-tilkuista, paitsi pitsilakana äidin peruja. Tyynyt löytöjä omasta ompelurasiasta, paitsi tuo ihana pitsiruusu verho-ostosten mukana kaupantekijäisiksi saatu ♥

♥:lla Iiris